sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Sukutapaaminen

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä myö käyttiin isäntäväin kansa vähä reissussa. Pitkästä aikoo mie piäsin käymmään miun kasvinkoissa Kerimäillä. Äippä jottain höpötti, jotta se onnii sitte semmonen sukutappaaminen ku Nuurakkii uusine lapsinnee tulloo sinne Riitan luo. Sukulaisten lisäks mie tapasin myös Jófan, joka on nuorin Riitan islantilaisista paimenista. Miun isäukko Funi ja hyvä kaveri Affa saivat tällä kerttoo kommentoija tappaamista sisätiloista käsin.


Kahvitauolle myö pysähyttin Puhoksella.
Vettä mie jo hörppäsin, missee se miun pulla viippyy.

Mitenkä se nyt mänikkään? Ainii, lamppaita piti
pussailla. Sen homman mie kyllä ossoon.

Hyvä, pojat ku järjestyittä siihe rivviin valammiiks.
Mie tarkastan jokkaisen vuorollaan.

Heeiiiii! Mitenkäs tää nyt näin mäni. Miuha se piti
teijät tarkasttoo. Ja teitä paimenttoo.


Mitäs palleroita työ ootta? Nythä mie hokasin, jotta
työ ootta niitä miun siskolikan lapssii. Mie oon teijän eno-Tuure.

Tule vuan, männään porukassa yhtä jalakoo.

Nyt tais siula tulla erreys. Ei sielä mittää maitohanoja oo.

Huolestunut äitikoira, Nuura.

Pienten kokoontumisajot.

Kerjäläiset, Tuure ja Jófa

Kaikenkokoisia koiria

Kuulet sie? Hepat hirnnuu. Ne on islantilaissii,
niiku myökkii.

Siskontyttö Snugga

Siskonpoika Siggi

Hienoja pentusia, mut iha kiva ku eivät meijän kyyttiin lähtenneet.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Seniorin säikäytys

(Oskari tilittää): Mie oon kuulema muutaman viime päivän ajan aiheuttanna isäntäväillä syvämentykytykssii. Torstai-iltana mie nimittäin sairastuin enkä ollu parriin päivvään ollenkkaan oma ihteni; en syönä oikkein mittään, en herättännä isäntee uamuyöstä ja muutennii vua olla kyhjötin. Yhden kerran tuli oksu ja mahahhii oli kurala.

Eilissäiltana meinasin iha hermostuva ku ruiskulla jottain keeliä kittaan ruutattiin. Muutaman raksunnii söin ja vettä lipeksin ja tännään herätin isännän uamuyöstä niiku normmaalisestikkii. Äipälle tää ei vielä riittännä meijän oma Oskari- suoritukseks ja sen tautta sitte lähettiin heti uamusta koppa-ajelulle.

Tuttuun paikkaan mäntiin, sinne Kivuttommaan. Sielä oli iha kiva täti, joka jutteli miulle. Se kopelointihhii vielä mänettel, mutta verenimemistä mie melekein meinasin jo hermostuva. Täti sano, jotta syyttävästihhii häntä muka katoin.

Vähä aikoo sitte ootelttiin, jonka jäläkkeen täti tuli kertommaan isäntäväille, jotta joku mahatauti tai ruuvansulatusonkelma lie miulla ollu. Sen verran jo oli jo kuitennii ennättännä männä ohi, jotta mittää sen kummempoo ei ennee tarvinna tutkiva ku verarvottii oli hyvät. Myö piästtiinnii sitte isännän kansa lähtemmään takasi auttoon, äippä jäi vielä kassatätin kupattavaks. Silimät kiinni kuulema oli korttia konneesseen tunkena. Isännälle kuulu kuitennii sanovan, jotta hyvähä tuo oli ku tulttiin ja että mielenrauhasta iha mielellään kuitennii makso.

Tämmönen kuosi tällä kertoo.
Iha ite otin muuten rätin poikkeen,
ettei tarvinna isäntäväin vaivautuva


No, syön, syön, koko ajan ja kovasti.
Ei tarvvii ennnee koppa-ajalulle lähttee.


tiistai 26. toukokuuta 2015

Peto on irti

(Tyyne touhuaa): Tyyne tiällä, mjou. Että kuulkee ikinä arvoo, missä mie oon. Mie oon omassa entisessä koissa. Mummi lähti kuulema jonnehhii virkistymmää ussemmaks päiväks enkä mie sua olla nii pitkkään yksinnään kotona. Miepä näytän teile, miten se homma oikkein mäni.

Äippä, minne myö männään? Mie en kyllä joutas minnekkää
autoajeluille lähtemmään ku mummihhii tulloo kottiin
varmmaan ihakohtsillään. 

Mittee varten työ raijasitta sen kauhheen akan tuas tänne?
Kyllä mie näin, vaikka se kopassa olihii. Parempi oli
karkkuun lähttee hyvänsiänaikana.

Kuka on nukkuna sänkyssäni?

Sitähä minnäi. Tiälä Jaanan luona Vallattomissa villoissa
mie oonnii paljo mielluummin ku kotona. Varsinnii
nyt ku se kauhhee akka on sielä.

Miun osote on: Oskari, Vallattomat villat, iso lukkaali.

Ja kahtokkeepa miun lukkaalia! Miulla on oma sohva
ja kaikki. Kaikista parrainta on kuitennii olla tiälä
yläritsillä, minne mie nyttennii heti kapusin ku
kopan ovvee vuan raotettii. Kyllä tykkeen!
(Tuure tarinoi): Myö ollaannii nyt Tyynen kansa kahelleen kotona isäntäväin kansa. Oskari lähti eilissäuamuna minilomalle paratiisiisa. Suatta uskkoo, jotta vauhttii ja vuarallissii tilantteita on riittännä. Sunnuntakina Tyyne tinttas minnuu tassulla päin kuonnoo. Vähä säikähti sitä itehhii ku heti alako minnuu mielistelemmään. Mie vuan tuijotin ihmmeissäni, jota mikähä sille nyt tuli.

Eilisen päivän Tyyne sitte nelisti piä viijentenä jalakana ympäri huushollia. Tännäähä tuo on jo ollunna rauhallisempi. Ja huomena se kuulema lähttöökkii sitte mummin luo takasi olemmaan ja Oskari tulloo kottiin minilomalttaan. Äippä kuulu sanovan, jotta vielä männöö aikkoo hoikotvalleen ennen ku Tyyne pakkovvaa kimpsusa ja kampsusa ja muuttaa ommaan kottiin takasi. Se verran selevästi Oskari mielipitteesä ilimas ku Tyynen näki.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Luupilleet

(Tuure tarinoi): Isäntäväillä oli eilissäiltana ruokana ossopukkoo tai jottain. Ja miulla oli luupilleet. Vuan oli muuten hyvvee ku sielä luussa oli se keskimmäinen mössöhhii mukana. Isäntä sai ussemminnii tehä semmosta ruokoo.

Nyt mää matkkaas siitä häiriimästä. Miula on nyt kiire.

Ja miulle ei annettu tuaskkaa mittään. Ikinä ei ruokoo anneta.
Ja Tuurehhii vielä urahti miulle luu suussa ku ohi yritin männä.
Missähä miula oli se kissa-asjamiehen puhelinnumero...

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kesäkauven avajaiset

(Oskari tilittää): Isäntäväki sai lopultakkii rakennettuu Tuure-hijasteen meijän takapihalle. Myö pojat piettiin sitte kesäkauven avajaiset. Mie katoin lasista ku Tuure juoks häntä suorana ainakkii kymmenen kierrosta pihan ympäri. Sitte se ryntäs tontin rajalle kahtommaan, onko nuapurit kotona. Kyllä siitä riemu repes, ku nuapurin setä ilimesty omalle pihalleen. Tuure ei meinanna pyssyy punavalakosessa nahassaan ja heti ois pitänä piästä nuapurriin kylättelemmään.

Tuure ku oli piästännä pahimmat höyryt, piäsin miekkii pihalle. Aika sammoo rattoo kesäkauven avajaiset män miun osalta ku muinahhii vuosina; ensin heinän ahmimista ja sitte oksulle isäntäväin sänkkyyn.

Löysit sie jottai hyvvee?

Löysihän mie, nimittäin heinee. Slurpsista.

Öhömm! Joku vois heittee miulle tän pallon.

Totta turajat, Oskari. Tää multaläjä on vielähhii tässä.
Eivät oo eestynnä sitä siivvoommaan.

Vuan ompa mukava ku kesä tulloo. Ja kärpäset!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Rankka päivä

(Tuure tarinoi): Eilen miulla oli aika outo päivä. Äippä sano, että se oli semmonen kerran elämässä päivä. Iivari kommenttipoksissa jo arvuuttel, jotta oiskoon miula ollu rehvit. Ku oiskii ollu! Sen sijjaan myö mäntiin semmosseen paikkaan, missä oli meleko kummallinen temppurata. Ei ollunna akiliitoa, ei. Se oli semmone rata, missä miun luonnetta kuulema testattiin. Kivvaa sielä oli se, että sielä oli paljo ihmissii ja miun kasvattaja Riittahhii oli sielä Affan kansa. Miula vähä kiirettä piti, että ennätin käyvä kaikkia vasten hyppimässä ja pusuttelemassa.

Äipän varta vasten ostama uus panta ei kelevannukkaa.
Piti lainata vermmeet järjestävältä seuralta.

Tässä äippä juoruvvaa miun asjoista tätille,
jota sanottiin tuomariks.


Sitte mie leikin sen tätin kansa lelulla.
(Kuva: Riitta Lumiluoto)


Mikähä helekutin ukko se tuolta tulloo?


Aijjaa, eihä tää mikkää ukko ollukkaa,
vaikka takki piällä onkkii,
(Kuva: Riitta Lumiluoto)

Mitäs tuola tapahttuu?
(Kuva: Riitta Lumiluoto)

Mikset sie heitä sitä keppii? Mie voisin käyvä sen hakemassa.
Vai uhkkailet sie minnuu ja äippee? Elä kehtoo, kiva oot kumminnii.

Äippä! Männään kottiin, miust tää ei oo ennee kivvaa.
Etkö sie hyväihminen kuule ku meitä ammuttaan.
Temppuraalta mie sain ihan hyvät pistteet (155) ku kaikki muut paitsi tuo ampuminen oli plupsalla. Parraimmat pistteet mie sain luoksepiästävyyvestä. Sen mukkaan mie oon hyväntahtonen, luoksepiästävä ja avoin. Miut kuitenniin miäritelttiin laukasualttiiks ja sen tautta miun testi oli hylätty. Äippä kuitennii sano, jotta elä oo kuule milläsikkää, myö ei mittää tuloksia tarvitakkaa ku ei tykätä näytelmissä käyvä esiintymässä eikä muotovalion tittelivä havitella. Mielenkiintosta tiettoo kuulema suattiin kasvattajalle ja omallekkii väille miun sielunelämästä ja että mualimanparraana koiranpoikana voin eelleen jatkoo elämeeni.

Kottiin ku tulttiin nii mie pyysin äipältä tuas kerran tätä uutta nallee, jonka äippä kanto kottiin jostain kirppupaikasta jo kotvan aikoo sitte. Nyt mie sen sitte sain ja mie heti sille kerroin, mitä miule oli uamupäivällä tapahtuna.

Usotsie,  Puh, jotta tää tarina on tosi?



perjantai 15. toukokuuta 2015

Usein käynti optikolla auttaa

(Tuure tarinoi): Käyttiin äipän kansa iltalenkillä Kulhossa. Voeveikkone vua oli mukava keli - aarinko paisto ja käkihhii kukahtel. Hyvvii hajujahhii ol esmerkiks yks pupunruato. Sen iärestä tuli kyllä aika äkkiä komento loitommalle etten vuan sua piähäni heittäytyvä kemalleni hankoomaan hyvvii haisuja turkkiin. Huomena on nimittäin aika mielenkiintone päivä, josta kerron ehkes tuotatuonnempana lissee.

Kylläpä aarinko killottaakkii mukavasti
ja ne aarinkolasit on eelleen sielä kaupassa. 

Äippä: Tuleha, Tuure, tänne ku tuola näkkyy metässä
joku lippahattu-ukko kyköttävän.
Tuure: Ku käyt sielä silimälasikaupassa nii muista
samalla reissulla tuuva miule ne aarinkolasit

maanantai 11. toukokuuta 2015

Muuttunut metsä

(Tuure tarinoi): Eilen oli niin korree päivä, jotta lähettiin heti uamupäivästä Kulhoon lenkille. Koko talavena ei oltu sieläpäin käytykkää. Tutut paikat ei näyttänneetkää ennnee niin tutuilta ku keppitehttaat oli laitettu issoihin läjjiin. Lampi oli kuitennii vielä omalla paikallaan.

Tiällähä se miun keppi onkkii

Voihyväihmekuitennii, onko tässä keppitehtaita
näin paljo läjässä? Ja näitä läjiä on vaikka kuinka paljo.
Mitä tiälä oikkein on tapahtunna ku ei oo käyty pitämässä
mehtee silimällä?

No, juomassa kävin. Eikö ois suana?

En mäne lutroommaan, vähä vuan kahtelen mittee tiälä näkkyy.

Kylläpä onnii tiukassa tää keppi, mutta kyllä
mie sen vielä kellistän.

Minkähän elukan häkki tämähhii on?
Kyllä en kokkeile. Jos vaikka lie ansa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Oskarin onnenpäivä

(Oskari tilittää): Eilissäuamuna en vielä tiennä, jotta päivästä tulloo miun onnenpäivä. Se alako valakkeemmaan miulle vasta iltapäivällä ku nuapurin setä soitti ovikelloo kovasti hyvältä haisten. Se ol niät ollunna tekemässä patakukkoo toiselta nuapurilta suamisttaan pikkuaffenoista ku oli huomanna jotta kaikkii affennii ei sua kuitenkkaan siihe kukkoosa (?) survottuu. Oli jo mänössä viemmään ylimiärässii kaloja komposttii ku oli muistanna, jotta miekkii oon olemassa.

Ensmäiset maistit sain jo siltä seisomalta ja loput affenat män pakkasseen. Eikäsiinävieläkaikki... vähä myöhemmin tuntuvat vielä soittavan, jotta mänkeeten hakemmaan lissee kaloja sieltä toisesta nuapurista ku sielä kuulema on nuapurintätiä uhkoomassa lievee vaikkeempi kalanpeerkkuu-uupumus. Isäntä lähti sitte pillit soijen ja ämpäri kainalossa tätin pelastushommiin. Lopun iltoo mie sitte makasinkkii kalamahani vieressä enkä muistanna ees alakkoo vongata iltaruokkookaa niinku normaalisesti.

Om-nom rousk rousk

Mää matkaas siitä! Nää on on miun ja näit et varasta,
kulumahammas on jo esillä, pitäs pelottoo 

Pittää pistee äkkiä herkut tuulensuojjaan ku tuo
näkkyy tuossa vielähhii  kökkelehtivän,

Monen Oskarin onnenpäivän ainekset