Levottomat ajat

(Tuure tarinoi): Meijän elämä on viimeset par viikkoo ollu aika levotonta. Ensin hävis äippä, sitten hävis isäntä ja tuli mummi. Äippä älys sitten jo tulla kottiin, mutta isäntee ei vielä näkyny. Sen sijjaan meille tuli joku vieras setä, joka piti hirveetä meteliä ja levitteli ihme vempaimia meijän ruokintapisteen tukkeeks.

Isäntäväki luuhas oikein piäkaupunnissa

Onneks osasivat männä oikeeseen junnaan

Viikonlopukskii se remppamies jätti vehkeitään meijän ihmeteltäväks

Myö ollaan Oskun kansa siis tehty veskiremonttia. Tai ainakin autettu. Osku on järjestänyt remppamiehelle työpaikkaliikuntoo karkailemalla ulukoilimaan heti kun on silimä välttäny. Mie olen pyöriny muuten vuan apuna ja meinannu muun muassa piästä viiksistäni, kun tarkkaavaisesti opiskelin laattaleikkurin toimintaperiaatteita. Seuraava veskiremontti myö osataan Oskun kansa tehä sitten iha ite.

Siinä sivussa remppamies on yrittäny kouluttoo minnuu jonkun meksikolaisen ukon oppien mukasesti (edit: Cecar Millan). Äippä ei oo vielä piättäny, ossoisko ilahtua tästä  "yllättäin ja pyytämättä" saadusta "ongelmakoirakoulutuksesta" vessaremontin kytkynä vai ruppeisko pikku hilijoo hermostummaan koko asiasta. Mie oon jotennii ollu ymmärtäväninäni, että meillä tunnustettaan vähä toisenlaisia filosoofioita miun koulutuksessa. Remppa jatkuu vielä, joten vielä ei tiijä, miten äipän hermo kestää...

Kuva-arvoitus

Monta koiraa on kuvassa?

Oikea vastaus:

Kolme koiraa: Affa, Tuure ja Varda

Maatilan eläimiä

(Tuure tarinoi): Siellä maalla oli lampaita ja hevosia. Mie tykkäsin niistä kaikista. Yhestä kuitennii vähän enemmän...

Rakkautta ensi silmäyksellä...

Me siinä hengailtiin ja yksi asia johti toiseen...

Tuure-poika esittää: Sie oot villaa miun sylissäni,
lämmin viltti, joka läikehtii...

...yhestä puusta meijät veistettiin, piästä sorkkihin

Frekikin on vielä nuori poika

Nää ne vasta nuoria olivatkin

Dumle-reppana on hyljeksitty

Kveiki oli tosi kiltti, mie en pelännyt sitä yhtään

Mie oisin kansa halunnu mennä karitsoihen
kansa leikkimmään, mutta ei ne piästäny

Paimennusharjoituksia

(Tuure tarinoi): Eilen mie sain Kerimäellä kokkeilla tuas paimenena oloa. Mukavahan se oli lampaitten jälestä sykkyillä, mut ehkä ei kuitenkaan kannata näitä seurakoiran hommia vielä lopettaa.

Päivää, rouvat, saiskoon teitä paimentaa?

Liikkuu! Liikkuu!

Tässähän männöö ihan piä pyörälle ympyrree juostessa

Oisko tää nyt sit tässä?

Vähän kun huilattiin, niin Affa tuli miulle kaveriks paimentammaan. Affahan alakaa olla jo vähintääkin puolammattilainen näissä hommissa, vaikka onnii minnuu nuorempi. Välillä sitä meinas ruveta jo ärsyttämmään, kun mie turistina hänen työmualla sykkyilin; kartta vuan kuulemma puuttu käpälistä.

Mie en jaksanu tähän paimennushommaan suhtautua niin vakavasti. Miusta oli kyllä kiva pellautua niitten lampaitten kansa. Siitä mie kerron sit seuraavalla kerralla lissee, sillä nyt miun pittää viijä äippä lenkille.

Viimenen portilla on vellihousu!

Kevätretki Kerimäelle

(Tuure tarinoi): Tännään oli muuten hirmu kiva päivä. Myö lähettiin koko porukka (paitsi Oskari) kevätretkelle Kerimäelle. Perille piästyä ootti yllätys: Siellä oli Affan lisäksi kaks muutaki likkoo, Hekla ja Varda. Affan kansa myö jatkettiin leikkejä siitä, mihin syksyllä jiätiin.

Hekla tarkkailee, nuoriso vaan menee

Affan kanssa leikit meni yksiin

Hekla ja Varda nuuskuttaa

Paras painialusta on pska-kasa

Tapasin mie siellä lampaita ja hevosiakii, mutta niistä mie kerron sitten seuraavan kerran lissee.

Vapun juhlintaa

(Tuure tarinoi): Eilisestä liäkärissäkäynnistä  jos jottain hyvvee pittää keksiä niin se ois se, että liäkärisetä  julisti miun sairasloman piättyneeksi. Sehän tarkotti sitä, että mie piäsin taas juoksemmaan syvämeni kyllyyvestä. Ja niihä myö sitten lähettiin tännään lenkille paikkaan, missä mie suatoin juosta vappaana. Se oli vappujuhlintaa miun makkuun!

Mie juoksin mäkkee ylös....

.... ja sitten alas

Elämä hymmyilee

Terve poika!

(Tuure tarinoi): Niinku äippä oli vihjaillu, myö pakkauvuttiin eilissäaamuna autoon ja ajeltiin siihen paikkaan, missä mie olin mukana Oskaria käyttämässä edellisellä kerralla. Käynnin kohteena olinkii tällä kertoo mie. Äippä oli miulta mittään kysymättä järjestäni miut kuvvaukseen. Mistään mainoskuvvauksista ei kuitenkaan ollu kyse, sillä kuvvauspaikkana oli elläinliäkäri.

Mie oon jo kuulema niin iso poika, että oli aika tullu tarkastoo miulta silimät ja kuvata luita. Sen mie vielä muistan, että joku setä tutki lampulla miun silimiä, mutta sen jäläkeen kaikki on hämärän peitossa. Silimissä ei liäkärin mukkaan vikkoo tuntuna olevan.

Seuraavat muistikuvat on elläinliäkärin ootantihuoneen lattialta, jossa mie aloin herräilemmään. Heti kun jalat alako jonnii verran kantammaan, myö lähettiin kottiin. Äippä kerto, että miun ollessa unten mailla oli selevinny, että miulla on luut hyvässä asennossa. Toisessa polovessa on jottain pientä häikkää, mutta se ei miun mennoo haittaa. Elämäni ensmäinen terveystarkastus on nyt kunnialla ohi.

Vappuaaton krapulainen

Kevään hehkeyttä tai sitten ei

Vappunenä