(Tuure tarinoi): Tää viikko ollaan oltuuki päivät poikaporukalla kotona. Äippä häviää jonnekin heti uamusta ja tulloo kottiin vasta päiväruuan aikaan. Muutamana uamuna se on laittanna miut ommaan huoneeseen portin taakse lähtiissään enkä oo itkennä yhtään.
Myö on käyty aika jännissä paikoissakkii. Muutama päivä sitten oltiin mätsärissä, jossa Nuura-siskon piti essiintyä. Siskolikkaa ei nähty, mutta muita koiria siellä oli pilivin pimmein. Ens alakuun miun piti huuvella kaikille ohi mäneville nelijalakasille. Myö siinä sitten lätsähettiin muahan istummaan ja aina kun vejin henkee ennen seuraavaa kommenttia, tuli nammii suuhun. Viksuna poikana mie piättelin, että koko ajan ei ehkä tarviikaan olla kurkku suorana kommentoimassa jokkaista ohikulukijaa.
Nähtiin myö siellä tuttujakkii. Villakoira-Cola oli siellä ihan esiintymässä. Mie oisin vuan halunna leikkiä kaikkien kamujen kanssa, mutta äipän sopotuksesta sain sen verran selevää, että mätsäri ei mikkään leikkimistillaisuus ollu, vaikka leikkimielinen onkin. Ei voi taas pikkukoira ymmärtää. Kysseisestä tillaisuuvesta ei oo kuvia, vaikka repullinen kameroita olikii mukana, mutta miustahan näitä kuvia riittää.
 |
Oisinkohan mie pärjänny näytelmissä?
|
Eilen myö lähettiin koko porukka (paitsi Oskari) illalla kävelylle. Myö mäntiinkiin semmosseen paikkaan, missä mie en ollu vielä ikinä ollu: koirapuistoon. Siellä suatiin olla ihan omalla porukalla, mutta ei haitanna mittään. Hauskoo oli meillä keskennäänkii.
 |
| Mie hain keppiä |
 |
| Etin nameja |
 |
| ... ja vähän reenasinkii |
Illalla minnuu vähän väsytti, mutta jaksoin kuitennii maistoo vielä possun syväntä, mitä isäntä oli kaupasta löytännä. Ensimmäinen pala mäni vätkyttämiseks, ja varmuuven vuoks oisin sen halunna viijä ulos marinoitummaan. Äippä uhkaili, että jos ei syvän maistu, niin Oskarille kyllä maistuu. Hyvinpä se sitten miullekii maistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti