Lauantaina pakkauduttiin helteestä huolimatta (ilmastoinnilla varustettuun) autoon ja kurvailtiin kohti Kuopiota tervehtimään savolaisia sukulaisia. Tuure olikin kauan odotettu vieras sillä suunnalla.
 |
| Alla omenapuun, siellä siellä se Tuure on |
Roosa-kissamummukkaa ei nähty. Selkeäsanainen ääninäyte kuitenkin saatiin puskan sisästä. Roosa lainasi kuitenkin Tuurelle vesikuppia, joka tätä nykyä toimittaa myös vesipuiston virkaa niin kotona kuin kylässäkin.
 |
| Vesipuistossa |
Kun savolaiset oli sarjahurmattu, lähdettiin paluumatkalle kohti Joensuuta. Keli oli todella helteinen, joten olimme varustautuneet uimavarusteilla. Ainoa porukasta, joka ui, oli kuitenkin Tuure.
 |
| Tuusjärveen pulahtanut |
Illalla olimme menossa Kieloon syömään, joten aloitimme lähtövalmistelut ajoissa. Tuuren kanssa on kyllä harjoiteltu yksin olemista, mutta pitemmäksi aikaa pikkukoiraa ei yksin oltu vielä jätetty. Alkuillasta Tuuren kanssa treenattiin ja tehtiin älypäätehtäviä. Viimeisenä silauksena Tuure sai ratkaistavakseen monen sisäkkäisen namilaatikon tehtävän. Jännittyneenä vein Tuuren portin taakse varautuen äänekkääseenkin protestiin. Lähtövalmistelut ilmeisesti onnistuivat, sillä poika paineli oitis sängyn alle nukkumaan eikä ollut moksiskaan, kun sanoimme heipat ja lähdimme. Hyvän aterian nautittuamme tulimme parin tunnin päästä kotiin. Hiivin varovasti porttihuoneen ikkunan taakse katsomaan, miten Tuure pärjäilee. Poika veteli tyytyväisenä sikeitä ja heräsi vasta ulko-oven kolahdukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti