Kesäreissu 2

(Tuure tarinoi): Yks yö kerittiin vaan Kerimäen reissun jälkeen nukkua, kun jo taas lähettiin reissuun. Oskari puotettiin matkalla kissojen paratiisiin Jaanan luo. Sitten lähettiin ajelemmaan kohti Kuopijoo. Tapani mukkaan mie tuas kahtelin koiranunia koko matkan, paitsi kun pysähyttiin matkalla. Sillon join vettä ja kävin pissillä.

Kuopijossa käytiin ensin Niiralassa. Tällä kertaa Roosa-kissamummo ei näytellyt kissaa puhuvaa pensasta, vaan lymmyili pusikossa hissukseen. Ennen kun lähettiin yöpaikkaan, Rauhanlahteen, isännän piti käyvä moikkoomassa isseessä sairaalassa. Sillä välin myö hengailtiin äipän kansa Savilahen rannassa. Mie rakentelin rantahiekasta hienon kanavasysteemin.

Miusta tullee isona kaivuri

Äippä tuntu itekseen hihittelevän, että mitähän jos männään rannalta niine hyvineen Rauhanlahen respaan yöpaikkoo kyselemmään.

"Meille on meijän nimellä varattu huone"

Savolaiset on sen verran outoa porukkaa, että ei äippä uskaltanna minnuu kaivuuhommien jäliltä hotelliin suoraan viijä vaan järven kautta lähettiin kohti Rauhanlahtea.

Pitkään myö ei kuitenkaan majapaikassa vanuteltu, kun jo tuas lähettiin. Minnuu invormoitiin, että kyllään ollaan menossa ja siellä on miullekin kaveri oottamassa. Tällä kertoo isäntäväki ei narranna yhtään, sillä kun muutaman uukkarin jälkeen oltiin perillä siellä oli vastassa mualiman ihanin narttu. Sen nimi on Maisa, rodultaan punainen cockerspanieli. Ikäerrookaa meillä ei oo kun pari viikkoo. Meillä mäni jutut älyttömän hyvin yksiin ja ensimmäinen painiottelu käytiin eteisen matolla.

Maisa assuu omakotitalossa, jossa on iso piha, jonne myö sitten sännättiin leikkimmään. Kyllä meillä oli hauskoo. Maisa ei ookaan mikkään hienohelmarinsessa vaan siitä tulloohi mehtäkoira.

Tuli melekein pyörtymys, kun Maisa oli niin ihana

Myö juostiin ja painittiin ja sitten myö painittiin ja juostiin. Maisa esitteli miulla naapurustoa, mutta ei piästy kun parin talon piähän ja jo hakivat pois. Maisalla on oma hiekkalaatikko, jossa myö porukalla tehtiin kaivuuhommia, sillä aikoo kun ihmisväki veti sapuskoo kitusiinsa.

Entäs jos nää kaivais tähän kuopan

Ei oo vielä tarpeeks syvä

Ai syömäänkö? Ei jouva nyt, on hommat kesken.

Maisan kanssa oli kyllä niin mukavoo, että toivottavasti myö vielä nähhään, jotta voijaan jatkoo rojekteja.

Illankyhnyssä kun tultiin takasin majapaikkaan mie olin niin väsyny, etten jaksanna ennee mittää iltavilliä viritellä. Vetäsin vuan sapuskat tuulensuojaan ja painuin sängyn alle makkoomaan.

Seuraavana päivänä ennen kottiinlähtöä myö käytiin kävelyllä. Käytiin jossain kämpällä aijan takana kuikuilemassa, sillä sen pitemmälle ei ollu asijoo.

Takasin hotellille tultiin luontopolokua pitkin. Hikkee alako jo pukata. Onneksi matkan varrella oli vesihuolto kunnossa, sillä järvessä riitti vettä ja hevosilla oli isot vesikupit.

Tämmösen vesikupin miehii halluun

Takasin kottiin ajeltiin kuulemma Vehmersalmen kautta. Kommeet oli ollu maisemat ja tiet mutkasia. Mie en niistä tiijä mittään, sillä mie nukuin tuas koko automatkan. Isäntäväki kiittelikkii, että kyllä miusta hyvä reissukoira tulloo, kun ossoon olla nätisti autossa ja hotellissa. Miustakkii on kivvoo käyvä erilaisissa paikoissa ja nähä ihmissii eikä vuan aina noita samoja nuamoja kotona töllöttee.