Kaupunkiasioilla

(Tuure tarinoi): Eilen oli taas rankka päivä. Heti aamusta lähdimme äipän kanssa asioille kaupungille. Ensin menimme hoitamaan puhelinasioita Ring ring -kauppaan, jonne sisään mentäessä tutustuin metallisiin portaisiin. Ensin oudoilta tassun alla tuntuvat portaat vähän jännittivät. Kaupassa jouduimme odottamaan tovin vuoroamme, joten aloin joutessani katsella sopivaa kakkapaikkaa. En edes ehtinyt kyykistyä, kun äippä lennätti minut ulos ja jouduin tekemään kakkosen kadulle, josta se vielä noukittiin pussiin. Äipän puhelimet jätettiin sitten Ring ring -sedille hoitoon, ja me lähdimme toimittamaan seuraavaa asiaa.

Tallustelimme pitkin kävelykatua kohti Koskikadun R-kioskia hakemaan äipän tilaamia kirjoja. Matka oli niiiiiin piiiitkä ja adoptoivana oli niin paljon ihmisiä, että jouduin välillä tutkailemaan maisemia kainaloperspektiivistä. Janokin alkoi vaivata. Äippä sai asiansa ärrällä hoidettua ja osti mukaan vielä vesipullon. Pahvimukinkin meni vielä varastamaan - onneksi ei saatu poliiseja perään.

Parkkeerasimme kävelykadulla penkille drinksulle. Sain oman drinksuni varastetusta pahvimukista, jonka kumosin heti kadulle ja yritin sen jälkeen huolellisesti hävittää todisteet. Meidän luona kävi paljon ihmisiä juttelemassa. Kuulin äipän sanovan ainakin tsiljoona kertaa: "islanninlammaskoira" ja "eilen tuli täyteen 11 viikkoa". Ilmeisesti se juorusi minusta niin kuin sillä usein tapana on. Siinä jutellessa tuli taas jano. Olin tuhonnut todisteet äipän tekemästä rikoksesta niin huolella, että jouduin ottamaan huikan suoraan pullon suusta.

Jatkoimme matkaa äipän turkkitrimmaajan työpaikalle, jossa minua ihailtiin asiaankuuluvalla tavalla. Ilmoitin äipälle kivilattiaa petaamalla, että alkaisi olla jo päikkäreiden aika. Ja taas minut kipattiin kainaloon ja jatkettiin matkaa takaisin Ring ring -setien luo. Puhelinasioiden hoito näytti olevan aika pitkäveteistä puuhaa, joten päätin vetäistä päikkärini siellä. Äippä kertoi jälkikäteen, että ihmisiä oli tullut ja mennyt, mutta minä poika vain vetelin sikeitä kaupan lattialla. Puhelinasiakin saatiin lopulta hoidettua, minkä päättelin siitä, että taas minut tempaistiin kainaloon kesken unien.

Parkkipaikalla äippä sähelsi autovaljaiden pukemisen kanssa ja ainoastaan lupaukset tosi kivaan paikkaan menemisestä saivat minut olemaan heittäytymättä totaalisen yhteistyöhaluttomaksi. Tällä kertaa äippä ei narrannut, sillä kohta kurvasimme Huihai-golfilla eläinkaupan pihaan. Äippä osoitti taas rikollisia taipumuksiaan viemällä minut kauppaan sisään, vaikka sinne pääsee vain sovittamaan vaatteita, ja minähän olin menossa sovittamaan vain ruokakuppia. Massahurmasin kuitenkin kaikki kaupassa olleet, niin myyjät kuin asiakkaatkin, etteivät kaupan tytöt muistaneet sellaista kieltoa olevankaan. Lähtiessä sanoivat vielä, että Tuure on aina tervetullut ja mieluinen asiakas.

Kotiin palattua oli lopultakin kunnon päikkäreiden aika. Lounaan äippä tarjoili upouudesta kupista ulkona. Pitkältään käsin en osaa vielä syödä, joten äippä joutui nostamaan minut jaloilleen ruokakupin ääreen.

Kaupunkimatkalta ei ole kuvia todisteina, paitsi ring ring -sedän kännykkäkameralla tyttöystävälleen ottama kuva minusta nukkumassa kaupan lattialla. Tämän postauksen kuvat eivät siis liity tapaukseen.